Touhukas joulukuu

Minun jouluvalmisteluni ovat totaalisen vähissä tänä vuonna..vietän joulukuun jouluun asti 150km päässä kotoa työharjoittelun merkeissä. Raskasta on ollut olla erossa perheestä, varsinkin lapsista. Olen silti nauttinut tästä, koska nyt olen saanut ns.omaa aikaa myös samalla. Töiden jälkeen olen päässyt nauttimaan pitkästa aikaa monivuotisesta harrastuksestani ratsastuksesta. Ai että, se on ollut ihanaa!! Huomaan jo todella kaipaavani rakkaan harrastukseni pariin. Kahdeksan vuotta olen elänyt perheelle ja lapsille antaumuksella. Nyt tuntuu, että hepat ovat viemässä minua uudelleen:)) Laitan tähän talvisia kuvia, osa on uusia ja osa jo menneiltä jouluilta. Askartelut ovat jääneet vähiin tänä vuonna, ensi vuonna sitten.










Joulu on ihana perhejuhla ja olen siitä aina nauttinut paljon. Tämä joulu on vain erityisen raskas, koska se on veljeni kuoleman vuosipäivä. Yhden vuoden olen sitten jo elänyt ilman häntä. Loppuelämä on jäljellä..
Laitan tähän linkin ihanaan lauluun pikkuveljen joulupuuro, jonka kuulin ensimmäisen kerran noin viikkoa ennen pikkuveljeni kuolemaa. Ihmeellinen sattuma?
Ihanaa joulunodotusta kuitenkin kaikille ja muistetaan näyttää rakkauttamme kaikille läheisille ihmisille.

Terkuin joulukyynelin H

Ystäväni koti..Tervetuloa!!

Tervetuloa tutustumaan ystäväni kotiin:)) Ystänäni asuu perheensä kanssa pienessä kerrostaloasunnossa ja mielestäni hänellä on aivan ihastuttavia yksityiskohtia kodissaan:) Onneksi hän suostui jakamaan ne meidän kanssamme. Yksi ihana idea on mm. pienet valokuvahyllyt, joille hän on kerännyt kuvia rakkaasta pojastaan:))
Nauttikaa ja kommentoikaa jos haluatte:))








Keittiökin on muuttunut pariin otteeseen vuodenaikojan mukaan:))












Omat valokuvaukset ovat olleet todella vähissä, koska kaikki aika menee töissä tai koulunpenkillä. Silti, vaikka elämä onkin vain opiskelua eli lukemista ja esseiden kirjoittamista, niin nautin joka hetkestä:) Olen vihdoin löytänyt oman kutsumukseni ja saan toteuttaa omaa sisäistä minääni.
Joulua odotan innolla, mutta samalla mielen valtaa valtava haikeus, koska viime joulu oli niin traaginen. Minulla on edelleen suunnaton ikävä veljeäni ja on vain haettava se lohtu läheisistä. Saan lohtua musiikista ja ajatuksesta että, vielä me tapaamme veljeni kanssa.. Tässä teille linkki erääseen ihanaan kappaleeseen..Enkelit ovat kanssamme
Rauhaisaa joulunodotusta teille kaikille ihanille ja ainutlaatuisille ihmisille:))

Hanneloore

Kesän lopputunnelmia

Kyllä onkin vierähtänyt tovi siitä kun olen jaksanut blogiin kirjoittaa. Kesä on aina sellaista mökkeilyn ja ulkoilun kulta-aikaa. Sisällä ei juuri tule edes siivottua, koska pihalla työtä riittää. Koulut alkoivat eilen ja oma kesäloma loppuu huomenna. Siitä se sitten taas alkaa..pitkä joulunodotus:)Sehän on se seuraava sisustajan kohokohta! Tässä on joitakin kuvia pihatouhuistani.





Kaipa tämä ns. portti kasvaa jonain päivänä oikein tuuheaksi omaan Rosegardeniini;)
Siinä kasvavat nyt toista vuottaa kärhöt ja viinirypäleet sekaisin.










Kiitos kaikille ihanista kannustavista kommenteistanne! Elämä tosiaan jatkuu murheidenkin jälkeen..elämänarvot vaan ovat kummasti muuttuneet ja aikaa olen antanut läheisilleni enemmän kuin ennen. Se on ollut ihanaa!
Oikein mukavaa loppukesää kaikille jotka täällä piipahtelevat:))

Hanneloore

Kevät tulee kuitenkin

Kyllä se kevät vaan tulee vaikka tuntuu ettei tämä kylmyys ota loppuakseen millään..
Vieläkin elämä pyörii läheisten menetysten ympärillä ja on päiviä jolloin en vain usko asiaa todeksi. Minusta on aivan käsittämätöntä kuinka lopullista tuollainen kuolema oikeastaan on..Minulla oli veljeni varalle jouluaatoksi paljon asioita kerrottavana ja yhtäkkiä en voinutkaan enää sanoa niitä:(( Minusta on veljeni kuoleman myötä kuoriutunut ihminen, joka muistuttaa läheisiään siitä, että asioista kannattaa puhua kun siihen vielä on mahdollisuus. Olen onneksi saanut tukea muutamalta läheiseltä ystävältä ja tiedän nyt kuinka tärkeää se on, että sureva saa ymmärrystä ja lohtua, vaikka ihan sanatontakin. Minulla on kuitenkin oma uskoni Jumalaan ja siihen että tapaamme läheisemme lopulta taivaassa. Uskoni avulla pääsen eteenpäin ja lohtua saan siitäkin että rakas vaarimme ja äitimme olivat veljeäni vastassa. Elämäni ja arvoni ovat muuttuneet hänen kuolemansa johdosta ja voisin jopa sanoa että veljestäni tuli opettajani. Hänellä oli Sydän paikallaan.


Jotain uutta halusin hankkia ja näinkin erään ystävän luona kauniit verhot ja onneksi löysin itselleni samanlaiset. Ne olivat valmiit laskoskapat mutta hieman niitä piti leventää ikkunoihin sopiviksi. Ikeassa kävimme työmatkan lomassa ja sieltä löysin ihastuttavat juuttimatot olohuoneeseen ja keittiöön.


Kiitos kaikille osanotoista ja kyynel tuli kyllä silmään lukiessani muidenkin menetyksistä. Nyt kuitenkin minun elämäni pitää jatkua ja onneksi on perhe jolta saan voimia ja rakkautta jaksaa.

Lämmintä toukokuuta kaikille:)

Hanneloore

Enkeleitä onko heitä..

Hei kaikille pitkästä aikaa:))

Olen täällä heräilemässä pitkästä horroksesta. Minulla on ollut todella rankka talvi ja tuntuukin hienolta nähdä aurinkoa aina välillä.
Minun rakas vaarini kuoli marraskuussa sairastettuaan keuhkokuumetta pitkään. Oli raskasta jättää vaarille jäähyväiset koska hän on ollut elämäni yksi tärkeimmistä ihmisistä. Aina lähellä ja valmis auttamaan..Saimme kuitenkin jättää kauniit jäähyväiset ja se onkin tärkeää.
Valmistauduin jouluun suht iloisin mielin vaikka Vaarin menetys ja hänen puuttumisensa joulupöydästä kaihersi mieltämme.
Jouluaaton aattona sitten taas matto vedettiin jalkojeni alta voimalla. Pikkuveljeni (33v.) kuoli aivan yllättäen. Hän oli valmistautunut jouluun ja löysimme hänet lahjapakettien keskeltä kotoaan..Hän oli poikani kummisetä ja todella tärkeä meille kaikille. Tämä on ollut aivan hirvittävää aikaa minulle ja vieläkään en sitä tahdo uskoa todeksi. Rintaan sattuu, hirvittävä ikävä painaa ja puristaa..
Sydämessä palaa 33 muistokynttilää veljelleni.



Olen saanut paljon lohtua musiikista, jota myös veljeni rakasti..Tässä on linkki yhteen ihanaan kappaleeseen..Johanna Kurkela, Juurrun tähän ikävään.
Uskon vahvasti Jumalaan ja siihen, että meillä on nyt monta enkeliä pitämässä perheestämme hyvää huolta. Ehkä tämän kivun ja ikävän kanssa oppii elämään jonain päivänä. Nyt odotan kesää että pääsen juttelemaan orvokeilleni..

Hanneloore