Elämän värejä...

Vuosi 2011 alkaa olla loppusuoralla ja varmasti jokainen meistä on saanut tänä vuonna kokea jotain hienoa ja ihanaa sekä vähemmän mukavia asioita. Erilaiset tapahtumat ja vaiheet vain kuuluvat elämään..

Itselläni kun alkaa nelikymppispäivä lähestyä, niin sitä ehkä alkaa ajattelemaan elämää hieman eri kantilta..Elämä ei enää ole niin mustavalkoista kuin ennen ja syvälliset asiat ovat saaneet enemmän tilaa. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että lapset ovat taas hieman isompia ja pärjäävät jo itsenäisesti toisissa asioissa. Se on tuonut mukanaan helpotusta arkeen, mutta myös tietoisuuden siitä, että lapset todella jonain päivänä irtaantuvat minusta. Ajatus siitä aiheuttaa minussa surua ja pelkoa tulevaisuudesta. Mitä sitten kun lapset todella lähtevät? Miltä se oikeasti tuntuu?? En halua ajatella asiaa vielä sen enempää, koska siihen on vielä monta vuotta:)) Nyt minulla on vielä tilaisuus ottaa heidät viereeni nukkumaan sekä antaa heille varauksetonta rakkautta ja ihailua. Lapset päättivät viettää vappua keskellä jouluvalmisteluiden ja oli siinä naurussa meillä pitelemistä kun he esiintyivät.





Jouluvalmistelut ovat varmasti monella täydellä teholla käynnissä ja tämä odotusaika onkin sitä parasta aikaa. Kaikki on hieman jännittävää ja salaisia tonttuja liikkuu joka puolella..Meilläkin käy joka yö kaksi tonttua, Virnetleeni ja Korsetlaavi tuomassa kalenteriin yllätyksiä. Voi sitä joka aamuista juoksua ja riemua katsomaan yllätystä.




Tässä muutamia kynttilävirityksiä...








Oikein ihanaa joulun odotusta kaikille tutuille ja tuntemattomille:))
Minä olen saanut paljon elämässäni apua Jumalan enkeleiltä ja haluan laittaa tähän loppuun kauniin enkelirunon. Enkeleitä elämääsi<3<3<3<3<3

Hanneloore


Puhun enkeleiden kanssa
niin kuin puhutaan äidille, veljelle,
pyydetään apua sellaiseen mikä saa
sormen jumalankin suuhun
Enkelten nauru jos mikä kykenee muuttamaan
mustan valkoiseksi
tekemättä vääryyttä yhdellekkään värille
Enkeleille ihmeet
ovat pelkkä järjestelykysymys
Niin vajaavaiset ovat tämän vajavaisen pään
kaksi kuumottavaa korvaa,
eivät kuule enkelten naurua
Kolmas korva on tukossa
syvästä murheesta
ja ihmisten typeristä puheista

-Tommy Taberman-

Pieniä muutoksia pihassa..

Takapihamme on kokenut muutamassa vuodessa hurjan muutoksen..Ensin ajattelin, että takapihamme saa olla täysin luonnon tilassa, koska jo etupihassa riittää hoitamista. Kummitätini, joka tietää rodoista suurin piirtein kaiken, ehdotti kuitenkin että sinnehän saa hienon rodo eli alppiruusu tarhan. Innostuin ajatuksesta!!Halusin takapihasta siistin ja helposti hoidettavan. Ei enää yhtään nurmikkoa minnekään...
Pihastamme jouduttiin purkamaan vanha navetta, jonka lattia oli halkeillut pahasti ja sain idean tehdä vanhasta lattiasta pihanpohjaa. Ensin ajattelin täyttää kivien välit sammaleella, mutta päädyin kuitenkin soraan. Nyt kun kaksi vuotta on kulunut niin sammal on alkanut itsekseen valloittaa tilaa:))







Olen istuttanut takapihalle kasveja jotka menestyvät puolivarjossa ja varjossa. Sieltä löytyy saniaisia, taponlehteä, erilaisia kuunliljoja, maanpeitekasveja kuten pikkutalvio sekä tietenkin erilaisia rodoja. Tänä keväänä siirsin yhden humalan sinne, koska se levisi niin pahasti kärhöjen sekaan..
Takapiha ei kuitenkaan ole ihan vielä valmis ja ehkä saan uusia inspiraatioita tässä talven aikana saattaa työ "loppuun".




Nyt on kuitenkin ihanaa olla sisällä ja nauttia perheen seurasta. Talvikin on ihanaa aikaa kun saa hieman huilata puutarhatöistä. Sitten koittaakin taas ihana kevät..
Mutta, nautitaan nyt kuitenkin ensin tulevasta talvesta ja joulusta:)
Vaikka olenkin kevät ja kesä ihminen henkeen ja vereen!


Ihania syksyltä tuoksuvia ajatuksia kaikille ja nautitaan kynttilöistä!
Hanneloore

Aika kulkee hurjaa vauhtia..

Olen niin kesäihminen kuin vain olla ja voi:) Kesä on kyllä mennyt täysin nauttiessa ulkoilmasta ja mökkeilystä. Juuri juttelin miehelleni, että en edes muista koska viimeksi katsoin tv:tä. Tällä hetkellä en edes kaipaa tv:n katselua, mutta ehkä kun syksy ja sateet saapuvat on taas ihanaa joskus istua telkun ääreen.

Olen niin laiska nykyään päivittämään blogiani, että olisi varmasti parempi lopettaa kokonaan. En ole vain pystynyt tekemään lopullista päätöstä. Vasta nyt tuntuu siltä, että voimat alkavat palautua rankan opiskelurumban jälkeen. Voi olla, että vielä innostun uudelleen päivittämään blogiani ahkerammin, mutta nyt teen vain sitä mihin aika ja rahkeet riittävät.




Nuorempi lapsi aloitti myös koulun ja se tuntuu todella isolta asialta. Yhtäkkiä minun molemmat pienokaiseni käyvät jo koulua ja ovat olevinaan niin isoja:))
Päätin kysyä työnantajalta mahdollisuutta tehdä kuuden tunnin työpäiviä jonkin aikaa ja se sopi työnantajalleni mainiosti. Nyt syyskuun alusta saan hieman enemmän aikaa töiltä lapsille ja kodille:)) Tuntuu ihanalle!! Haluan olla lapsiani vastassa koulupäivän jälkeen ja auttaa heitä läksyjen teossa. Viimeiset kaksi vuotta kun olen itse myös istunut koulunpenkillä töiden lisäksi.





Vihdoin ja viimein alkoi kukkakujani kukkimaan tosissaan. Se on kyllä ollut kaunis koko kesän. Toivottavasti ensi kesänä myös köynnöshortensia revähtää kasvuun. Kissakin tykkää päivystää lintuja perkolan päällä:)
Pihalla olen touhunnut paljon, mutta mitään uutta en ole tänä kesänä saanut aikaiseksi. Tuntuu, että on täysi työ pitää tämänkokoinen puutarha edes jonkinnäköisessä kunnossa. Jo, pelkästään ruohonleikkuu vie monta tuntia viikossa. Onneksi mieheni ajaa nurmikkoa myös.






Laitoin Mehitähteä laakeaan ruukkuun ja se on viihtynyt siinä mainiosti. Löysin Paratiisin taimitarhalta ihania pieniä kiviä teksteillä LOVE, MISS YOU ja DREAM.

Lopuksi kuva ihanasta skootteristani, jonka sain valmistumislahjaksi toukokuulla perheeltäni, isolta joukolta sukulaisia ja ystäviäni. Mieheni oli selän takanani juoninut kaiken ja skootteri oli täydellinen yllätyslahja;))






Kiitos teille kaikille vielä siitä:)) Terkuin Hanneloore<3<3

Kevättä ilmassa..

Kyllä on ihanaa kun kevät on tullut. Tuntuu kuin heräisin eloon pitkästä raskaasta horroksesta. Olen saamassa opintoni tällä erää päätökseen toukokuussa ja kyllä on mahtava tunne. Tunnen, että olen todella tehnyt kaikkeni. Elämässäni on tapahtunut niin suuria muutoksia muutaman vuoden sisällä, että on ihanaa kun elämä hieman rauhoittuu.
Aikuisena opiskelu ei todella ole mitään helppoa. Arvostan todella kaikkia, joilla on voimia ja sisua opiskella työn sekä lastenhoidon ohella. Työssä jaksamiseen vaikuttaa tietenkin paljon millaiset työkaverit ovat. Minulla on onnea siinä suhteessa, että minä todella nautin työstäni ja meillä on työpaikalla hyvä yhteishenki. Onneksi sain vielä aivan ihanan työparin itselleni;))Terkkuja!! Yksi iso asia on se, että elämäni on tosiaankin muuttunut. Elämänarvoni ovat tänään aivan erilaiset kuin muutama vuosi sitten. Olin joskus todella ulkonäkökeskeinen ihminen, hävettää oikein myöntää..Nyt osaan ottaa rennommin ja nautin siitä, että uskallan olla oma itseni ja sanoa mitä oikeasti haluan. Hiukseni saavat välillä olla hieman ylikasvaneet ja kulmakarvat rehottaa;)) Nuorempana sitä on helposti niin toisten vietävissä, että oma tahto ja elämä unohtuu. Uskon, että vasta kun on elämässä kohdannut myös vastoinkäymisiä, silloin ihminen on valmis kasvamaan henkisesti.

Sisustaminen on jäänyt todella vähälle, mutta jotain pientä olen täällä kotona tehnyt. Kuistin ruskeat kalusteet saivat valkoista pintaansa samoin kuin portaikko.



Eteinen ennen valkoista kasvojen kohotusta..







Eteinen pienen sutimisen jälkeen..


Tässä loppuun mielenkiintoinen Paolo Coelhon tarina. Siinä on minusta monta hienoa oivallusta.


Kertomus lyijykynästä



Poika katseli kun isoäiti kirjoitti kirjettä. Hetken katseltuaan hän kysyi:

"Kirjoitatko sinä juttua meistä? Kerrotaanko siinä minusta?"

Isoäiti keskeytti kirjoittamisensa ja vastasi lapsenlapselleen hymyillen:

"Kirjoitan todellakin sinusta, mutta tärkeämpää kuin sanat on tämä lyijykynä jota käytän. Toivoisin, että sinusta tulisi isona samanlainen kuin se."

Poika katseli kynää uteliaana muttei nähnyt siinä mitään erikoista.
"Tuohan on ihan samanlainen kuin kaikki muutkin lyijykynät!"

"Riippuu vähän siitä miten asiaa katselee. Tällä kynällä on viisi sellaista ominaisuutta, jotka sinullakin tulisi olla, koska silloin pystyt aina elämään sovussa maailman kanssa.

Ensiksi: Voit tehdä suuria tekoja, muttet saa koskaan unohtaa, että kulkuasi ohjaa käsi. Sitä kättä kutsutaan Jumalaksi, ja Hän johdattaa sinua oman tahtonsa mukaan.

Toiseksi: Väliin joutuu keskeyttämään kirjoittamisen ja käyttämään teroitinta. Kynä kärsii siitä hieman, mutta sen jälkeen se on terävämpi. Opi siis sinäkin kestämään pientä kärsimystä ja kipua, koska ne tekevät sinusta paremman ihmisen.

Kolmanneksi: Lyijykynässä on se hyvä puoli, että virheet voi aina pyyhkiä pois pyyhekumilla. Pidä siis mielessäsi, että omien virheitten korjaamisessa ei ole välttämättä mitään pahaa, vaan se on jopa tärkeää siksi, että pysyisi oikealla tiellä.

Neljänneksi: Lyijykynässä ei ole tärkeää sen puinen ulkokuori vaan sisällä oleva grafiitti. Pidä siis aina tarkkaa huolta siitä, mitä sisimmässäsi tapahtuu.

Ja lopuksi kynän viides ominaisuus: Kynästä jää aina jälki. Samalla tavalla sinunkin tulee muistaa, että kaikesta mitä teet elämäsi aikana jää jälkiä, joten ole tarkkana kaikissa teoissasi."



Ihanaa kevättä kaikille jotka täällä piipahtavat!

Terkuin Hanneloore:))