Hei kaikille pitkästä aikaa:))
Olen täällä heräilemässä pitkästä horroksesta. Minulla on ollut todella rankka talvi ja tuntuukin hienolta nähdä aurinkoa aina välillä.
Minun rakas vaarini kuoli marraskuussa sairastettuaan keuhkokuumetta pitkään. Oli raskasta jättää vaarille jäähyväiset koska hän on ollut elämäni yksi tärkeimmistä ihmisistä. Aina lähellä ja valmis auttamaan..Saimme kuitenkin jättää kauniit jäähyväiset ja se onkin tärkeää.
Valmistauduin jouluun suht iloisin mielin vaikka Vaarin menetys ja hänen puuttumisensa joulupöydästä kaihersi mieltämme.
Jouluaaton aattona sitten taas matto vedettiin jalkojeni alta voimalla. Pikkuveljeni (33v.) kuoli aivan yllättäen. Hän oli valmistautunut jouluun ja löysimme hänet lahjapakettien keskeltä kotoaan..Hän oli poikani kummisetä ja todella tärkeä meille kaikille. Tämä on ollut aivan hirvittävää aikaa minulle ja vieläkään en sitä tahdo uskoa todeksi. Rintaan sattuu, hirvittävä ikävä painaa ja puristaa..
Sydämessä palaa 33 muistokynttilää veljelleni.
Olen saanut paljon lohtua musiikista, jota myös veljeni rakasti..Tässä on linkki yhteen ihanaan kappaleeseen..Johanna Kurkela, Juurrun tähän ikävään.
Uskon vahvasti Jumalaan ja siihen, että meillä on nyt monta enkeliä pitämässä perheestämme hyvää huolta. Ehkä tämän kivun ja ikävän kanssa oppii elämään jonain päivänä. Nyt odotan kesää että pääsen juttelemaan orvokeilleni..
Hanneloore
