tiistai 20. tammikuuta 2009

Kirje tulevaisuuteen..



Haluaisin kertoa teille kirjeestä, jonka kirjoitin muutama vuosi sitten. Tarina alkaa näin.. Tämä paikka tai tila on rakennettu 1940-1950 luvulla ja me olemme sen neljännet isännät. Kun tulimme tänne asuntonäyttöön tammikuussa 2005, niin meille tuli heti tunne, että tänne kuulumme:) Tämä tila, rakennukset ja maalaismaisema oli juuri meille tarkoitettu! Olimme vasta saaneet edellisen asuntomme valmiiksi ja mielestämme olimme valmiit uusiin haasteisiin:)
Maaliskuussa muutimme ja melkein samantien aloitimme remontin laajennuksineen. Oikeastaan kaksi vuotta vain rakensimme ja asuimme kaiken sen keskellä. Se oli paikoitellen todella rankkaa..Tunsimme välillä itsemme todella väsyneiksi ja haluttomiksi jatkaa..Joskus väsyneinä tuli riitoja todella pienistä asioista ja tunsin huonoa omaatuntoa lastemme elämästä remontin keskellä.
Välillä tuntui jopa niin toivottomalta että ajattelimme onko avioliiton rikkoontuminen hinta tästä kaikesta! Sitä emme todellakaan halunneet..Olimme arvioineet voimamme hieman liian yläkanttiin. Me olimme tilanteessa, jolloin oli myönnettävä ettei voimat piisaa kaikkeen. Mieheni kävi koko tuon rakennus ajan tietenkin päivätöissään 50km päässä toisella paikkakunnalla. Sieltä tultuaan hän teki hommia kotimme eteen puolilleöin...

Rakentaminen vaihtui hiljalleen sisustamiseksi ja miehenikin suostui ottamaan vastaan ulkopuolista apua. Meillä oli muutama todella pätevä tuttu tapetoimassa ja laatoittamassa. Saimme vihdoin aikaa tehdä ihania normaaleja juttuja koko perheen kesken. Moni remontoiva pari, jolla on pieniä lapsia kyllä tietää mistä puhun..

Nyt tuosta kaikesta raskaimmasta ajasta on kulunut kaksi vuotta ja nyt rupeaa tuntumaan että olemme selvinneet voittajina. Rakentaminen koetteli parisuhdetta mutta myös yhdisti meitä. Ihana katsella yhdessä tehtyjä juttuja;)) Vähän kuin omaa lastaan katsoisi.. Todellakin meiltä puuttuu listoja vielä sieltä sun täältä, mutta itsellemmehän me tämän rakensimme emmekä myyntiin!

Rakastamme tätä paikkaa ja sen vuoksi on vuodatettu hikeä, verta ja kyyneliä.. Emme koskaan halua lähteä täältä pois. Toivottavasti elämässämme menee kaikki niin, että saamme vanheta yhdessä täällä:)) Haluamme, että tämä tulee olemaan lapsillemme turvasatama jonne voi aina palata..
Tässä muutamia kuvia siitä ajasta jolloin kaikki oli vielä todellakin kesken. Kyllä välillä kysyi tahdon voimia elää tuollaisessa kaaoksessa..


















Nyt siihen varsinaiseen aiheeseen, kirjeeseen. Tarkoituksenamme on asua täällä mummuna ja vaarina, mutta jos jompikumpi lapsista haluaisi tämän itselleen, niin se olisi ihanaa. Kuitenkaan maailmasta ei tiedä, mihin se lapsiakin vie:)
Halusin jättää viestin jollekulle joka mahdollisesti korjaa tai purkaa taloamme joskus. Kirjoitin pitkän kirjeen talomme historiasta, kerroin perheestämme ja siitä kuinka kaiken olemme rakkaudella tehneet. Laitoin kirjekuoreen vielä kaksi valokuvaa jossa olemme koko perhe. Yläpuolella olevassa kuvassa näette keskeneräiset portaat.
Portaikon seinät tehtiin uudelleen ja sinne väliin sujautin kuoren. Mieheni katsoi hyvän kohdan jossa kuori tulisi todennäköisimmin säilymään. Toivon että joku todella joskus sadan vuoden päästä löytää kirjeemme. Ajatuksissa on vielä tehdä pieni paketti kellarimme tekemättömän seinän väliin ja sinne ajattelin laittaa mahdollisesti jonkun korun yms.kivaa. Jos itse löytäisin jotain menneiltä ajoilta, niin se olisi superkivaa:))


Tässä kuvassa kultamme käyvät moikkaamassa iskää joka rakentaa laajennusosassa kodinhoitohuonetta:))

Loppu hyvin, kaikki hyvin..
Nyt tuntuu, että me todella haluamme olla vain kotona jota sydämellämme rakensimme. Nautimme "valmiista" ihanasta kodistamme, joka todella on juuri meidän näköinen.
Voimia kaikille joilla rakentaminen tai remontointi on meneillään tai alkamassa;))
Kyllä se valmis omannäköinen koti on monen vaivan arvoinen. Muistakaa kuitenkin tehdä muitakin kivoja juttuja:))

Ihanaa viikonloppua kaikille sisustusystävilleni!

Haliterkuin Hanneloore

28 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Voi miten ihana postaus:) Meillä ei ole jätetty mitään kirjeitä tai muuta tuleville sukupolville, mutta johonkin ollaan kirjoitettu pieniä viestejä. Esim. Vuonna 2005 täällä asusteli.... Ja nimet perään, niin ja iät. Me ei olla löydetty mitään kovinkaan mielenkiintoista aikaisemmilta asukkailta.

Tampereella joskus asuimme vielä vanhemmassa talossa kuin nyt, ja siellä talolla oli oma kirja joka kulki omistajalta toiselle. Sinne sitten sai kertoa itsestään jotain olennaista. Se oli ihan mielettömän kiva idea:)Oli hauskaa lukea aikaisempien asukkaiden tarinoita. Olipa joukossa yksi entisajan julkisuuden henkilökin!

Oikein ihanaa viikonloppua kauniiseen kotiinne. Ja minä varmaan aika tarkalleen tiedän mistä puhut tuon remontin tekemisessä;)Välillä se raastaa...

elina kirjoitti...

Hieno juttu jättää viestiä tuleville sukupolville. Nyt harmittaa kun en tehnyt sitä rakentamiimme kahteen taloon. Ne kummatkin oli ajateltu loppuiän kodiksi, mutta elämä suunnitteli toisin ja nyt taas remontoin vanhaa. Taidanpa etsiä tänne jonkun paikan kirjeelle ja valokuvalle.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana postaus Hanneloore :)

Mukava kuulla, että remontista voi selvitä voittajana ja saada noin kauniin kodin kuin teillä.

Meillä on alakerran remontti nyt yhtä huonetta vailla tehty ja vaivaa sekä remonttiväsymys että rahapuola, mutta uutta kierrosta jo suunnitelen. Esim. tapetit tuli silloin hankittua parin euron laarista ja melkein kaikki vaihtaisin toisenlaisiksi/värisiksi. Samoin laitettiin silloin pariin huoneeseen halpaa laminaattia, mikä ei tähän taloon oikein istu ja on jalallakin epämukava.

Pitääkin tässä joskus edes valokuvata ne vanhat tapetinpalat mitä talon seinistä on löytynyt, kun ei tunnu millään saavan tehtyä niistä mitään kollaasia tms. Jos edes niin säästyisivät tallessa. Muutama muu renkien pikkuviestikin on löytynt ja mm. kuvahahmotelma talosta mansardikatolla. Ei toteutunut se piirros, vaan tavallien harjakatto taloon tuli.

Talokirja olisi kyllä hieno. Kumpa vain ehtisi moisen tekemään.

Leppoisaa lauantaita!

jaana kirjoitti...

Hieno kirjoitus, kertakaikkiaan! Ja aivan loistava idea tuo kirjeen kirjoittaminen ja säilöminen! Ollappa kärpäsenä katossa kun joku tuon kirjeen aikanaan lukee :)

Minttu kirjoitti...

Hei Hanneloore!
Olipa todella hieno ajatus jättää kirje joskus luettavaksi... Teillä on kaunis koti ja nyt on varmasti mukava nauttia siitä kaikesta raskaiden rakennus aikojen jälkeen... Tiedän miten raskaita aikoja ne ovat mutta työ palkitsee sitten tekijänsä lopulta... Ihanaista viikonloppua!
Toivotteleepi Minttu

maano kirjoitti...

minullaoli menyt postauksesi ohi , mutta nyt luin sen .. koskettava ja ihana idea jättää jälkipolville jotain aarretta , sujauta sinne aarteeseen myös sen vuoden raha kolikko kun aarteen laitat, ja varmaan kannattee laittaa mahollisimman pieni (5senttiä) tuntuu et nyky aikana kaikki vaan kallistuu niin varmaan kohta tuoki raha poistuu ;(

päivi kirjoitti...

ihana postaus<3
kostettava ja kaunis teko jonka soisi yleistyvän....
sinulla on nyt ihanaa nauttia super kauniista ja niin suureta kodistasi, huomaan taas että sinun miehesi se vasta taitava onkin<3
kiitos vierailustasi ja mukavia talvipäiviä perheellenne:D
halauksin päivi

Krisse kirjoitti...

Niinkuin edelliset kommentoijat ovat jo todenneet, koskettava ihana postaus.

.......vaaralassa on pidetty kovakantista pikkukirjaa talon töistä ja tekemätömistä sellaisista.

Siihen samaan voisikin liittää kertomuksen meistä.

..minä olen aina sanonut että tämä on minun viimeinen koti, täältä en lähde ennenkuin kuolema korjaa...

ja niin todella toivon tapahtuvan.

Toivoin teille onnellisia vuosia omassa kodissanne.....

Anonyymi kirjoitti...

Voi,oli kyllä ihana postaus.Teillä on kyllä niin kaunis koti,että siinä sopii vielä mummona ja vaarinakin asustella.Ihanaa,kun teillä on remontti nyt takanapäin ja aikaa nauttia tästä kaikesta ihanuudesta.
Kati

Hanneloore kirjoitti...

Moikka kaikki ihanat naiset:))

Kiitos ihanista kommenteistanne. Mietein jotain erilaista postausta ja päädyin hieman raottamaan syvällisempiä asioita elämästämme.
Tuntui ihan kivalta kertoa myös rakentamisen toisesta puolesta.

Olen vähän kuntoillut liikaa ja samalla laihduttanut, joten täällä olen hieman voimattomana..Täytyy huilata muutama päivä jotten tule flunssaan:))
Palaillaan..

Hanneloore

mimmuli kirjoitti...

Aivan mahtava kaunis idea! Mikä aarre löytää jotain tuollaista tulevaisuudessa=) Me jätimme myös jotain tuleville asukkaille tähän taloon*supattaa* kun tapetoimme aikoinaan olohuonetta...niin piirsimme paljaalle seinälle kaikien meidän kuvat ja terveisiä..=))) siinä riittää sitten nauramista ...mutta saavat kaivaa niitä oikein kunnolla kun tänne on nyt tulossa ne paneelit seiniin=DD Toki saat linkittää...kunnikastahan se on päästä näin kauniin blogin listalle=)

Tytti kirjoitti...

Hei,ja suurkiitos käynnistäsi,on ilo saada uusia blogiystäviä.
Teillä on aivan ihana koti,niin huolella laitettua.
Kaunis kirjoitus,itse olemme rakentaneet kaksi taloa ja tässä nykyisessä olemme asuneet n.6,5vuotta,laitoimme sanomalehtiä seinän väliin,jos joku joskus löytää niin näkee mitä maailmassa on silloin tapahtunut.
Teillä oli kiva käydä tulen uudelleen tule sinäkin meille.
Mukavaa viikkoa..

Nina kirjoitti...

Kuten edelliset postaajat, niin myös minäkin olen samaa mieltä, että kaunis on ajatus jättää itsestään jotakin tulevaisuuteen. Meillä jätettiin myös seinän väliin tietoja keitä me olemme silloin, kun talomme rakennettiin.
Rankkaa on rakentamisen aika niin monin tavoin ja meilläkin ensimmäinen lapsista oli reilun vuoden vanha ja toista odotin, kun pahin rakentamisen ruuhka oli käynnissä. Lisäksi miehellä vuorotyö. Huh, en enää alkaisi samaan, mutta nuorena jaksaa.

Vaikka itsellemme talo rakennettiin, ajatukseni ovat kuitenkin hiukan muuttamisessa helpompaan asumismuotoon. Tässä meillä on suuri, aivan laidasta laitaan laitettu ja hoidettu piha kolmessa porrasteessa/tasanteessa. Lumityöt ovat suuret ja koko pihan hoito vie melkoisesti aikaa, koska olen perfektionisti.
Huomaan siis väsyväni. Ikäkin tulee vastaan :)
Mutta vielä tässä muutama vuosi asutaan, kunnes nuorimmainen (nyt 17 v.) muuttaa kotoa.

Mari kirjoitti...

Kaunis kirjoitus, ihan liikuttunnena luin. Hurjan remontin olette kyllä tehneet, onneksi liittonne kesti sen ja saatte nyt nauttia valmiista ja kauniista kodista.

Piitis kirjoitti...

Ihana ja koskettava postaus. Kaunis ajatus jättää omasta perheestä jotain seinän väliin. Teillä on kaunis koti ja nyt saatte nauttia siitä. Upeaa kun miehesi on jaksanut ahertaa ja kyllähän se myös vaatii taitoa.
Mukavia talvipäiviä teille!
t.Piitis

Anonyymi kirjoitti...

Blogissani on sinulle jotain=)

Karita

Maria G kirjoitti...

Tosi kaunis postaus! Ihan tippa linssiin tuli.. Kyllä se niin on että, yhdessä vaikeuksista selvitään. Se vahvistaa vain parisuhdetta ja lisää rakkautta omaa perhettään kohtaan. Ainakin mulle on käynyt niin. Oikein rentouttavia hetkiä teille ihanassa talossanne, jonka vuoksi on varmasti vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä..

Hannukka kirjoitti...

Kiitos vierailusta ja linkkivinkistäsi!

Nämä kaapit tuli nyt ostettua tuolta Fasetista, mutta eivät tarpeet taida tähän loppua eli otan yhteyttä isään&poikaan.

Ihana blogi sinulla, voi kunpa ehtisin ajan kanssa paneutua.

Hannukka

Anonyymi kirjoitti...

Ihana idea taasen!! meillä remontti edessä, saas nähdä löytyykö tästä talosta mitään muistoja menneestä kun aletaan seiniä ja lattioita aukomaan. Olen nuita teidän portaita jo tuolla jossakin kuvassa ihaillut, missä ne on jo valmiina ja ajattelin silloin että onkohan ne vanhat vai oletteko tehneet uudet?! no tuosta kuvasta näyttää siltä että olette tehneet uudet. Mutta ne on jotenkin nii tunnelmalliset ja "vanhan" nköiset ja niin ihanan väriset, että ihastuin niihin heti, saisinko siis kysyä, että millä värillä olette ne käsitelleet? meillä on nyt avoportaat, mutta olisi tarkoitus tehdä umpiportaat. Kiitos ihanasta blogistasi ja mahatavista ideoista, täältä niitä saa itselle kun on remontti mielessä :)

taburetti kirjoitti...

Kuten aikaisemmatkin kävijät ovat jo kommentoineet ideasi oli ihana... mikä sen ihanampaa kuin vuosien päästä löytää tällainen viesti.
Rakentamin ainakin silloin kun kaiken tekee itse työn ohella on todella rankkaa ja avioliittoa koettelevaa ja vielä elää kaiken sen keskellä.
Mutta tavallaan vanha sanonta mikä ei tapa se vahvistaa, pitää paikkansa te selvisitte ja avioliittonne on vahvistunut ja nyt on aika nauttia kättenne jäljistä.
Ihania hetkiä kauniissa kodissanne!!
Lämpimin terkuin Jaana

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoituksesi oli kaikessa vilpittömyydessään koskettava. Samassa elämäntilanteessa olevana tiedän tarkalleen kuinka rankkaa vanhan talon remontointi ja perheen yhteisen elämän sovittaminen voi pahimmillaan olla. Mutta niin kuin totesit, sen kaiken tuskan palkitsee tietoisuus yhteisen kodin muodostumisesta ja toiveesta tarjota lapsilleen ikuinen turvapaikka.

Onnellisia hetkiä koko perheelle kauniissa kodissanne :)

t. Sanna

Iippa kirjoitti...

Voi, miten ihana idea tuo kirjeen kätkeminen seinän väliin!!! Rakentaminen ja remontoiminen on kyllä tosi rankkaa pienten lasten kanssa...

Paljon onnea teille ihanaan kotiinne, hienoa kun olette jaksaneet olla ahkeria!!! <3

Lopputulos kyllä palkitsee, kun saa omannäköistä! :)

Olivieno kirjoitti...

Koskettava aihe postauksella! Samoja fiiliksiä on käyty täälläkin läpi. Rakennusaika on raskasta parisuhteelle, pienet lapset siinä vielä lisänä. Mutta onneksi siitäkin on selvitty ja tottahan se vahvistaa.

Vuokko kirjoitti...

Voin kyllä uskoa, miten raskasta on rempata ja on pienet lapset. Sinun blogisi on niin ihana, kirjoitat niin mukavasti. On ihan kunnia, että olet laittanut minun blogini sinun suosikkeihin. Kiitos.

Maantiepellon Emäntä kirjoitti...

Tosi kiva tarina. Hienoa, että olet huomannut jättää jäljen perheestänne.
Minulla on blogissani sinulle jotain...

Mari kirjoitti...

Ihana jutttu että olet jättänyt muiston itsestänne seinän väliin :) Olen eka visiitillä, ihana blogi. Linkitän tämän, jos sopii?

Helmiina kirjoitti...

Hei! Olen ensi kertaa täällä sinun blogissasi vierailulla. Sinulla on oikein onnistuneet sivut. On varmasti ollut kova työ korjata vanhaa rakennusta, mutta kyllä se työ todellakin kannattaa. Kauniita kuvia kodistanne ja muutenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tunnustuksesta ensin! Perehyn siihe ku kerkiän.
Olipas tosiaan samansuuntanen postaus...
Onnittelut teile, ku selevisitte rtakennusajasta, vaikka tiukkaa on tehnykki...
t.Vekara, joka pitää poikaa sylisä eikä jaksa taasakaa kirjautua googleen.