Aika.. Se on kumma käsite ihmisen elämässä. Pienenä sitä toivoo että aika menisi nopeaan ja kasvaisi isoksi. Aina on jotain etappeja mitä kohti kiidetään.
Pienet odottavat koulua, mopoikää, ajokorttia ja vaikka mitä, lista on loputon.
Nyt sitä toivoo että aika menisi hitaammin.. Yksi tärkeimmistä asioista joita aion opettaa lapsilleni, on nauttia tästä hetkestä. Aina ei pitäisi tavoitella jotain enemmän ja enemmän, vaan avata silmät ja korvat kuulemaan ja näkemään ihania pieniä asioita.
Sen opettaminen tulee olemaan aika haasteellista koska nyt eletään jonkinnäköistä kulutushysteriaa. Itsekin siihen syyllistyn ja havahdun välillä miettimään mitä sillä lapsilleni viestitän??
Yritän kuitenkin opettaa lapset nauttimaan pienistä arjen iloista, kuten tuosta söpöstä sisiliskosta tyttöni kädellä:))
Mukavia aurinkoisia päiviä kaikille vierailijoille sekä ihanille blogiystävilleni!
Tällaisia ruukkuja löysin ihan hong kong tavaratalosta:)
Riitalta tilasin ihanaisia tyynyjä, kiitos!
Ikeasta tarttui matkaan suloiset lasten korituolit.
12 kommenttia:
Paljon kiitoksia saamastani tunnustuksesta.
Kummallista tuo aika, muistan kuinka pitkiä kouluvuodet aikoinaan oli ja nyt tuntuu että aika menee kiitämällä.
Voi kun oppisikin edes tässä iässä nauttimaan tästä hetkestä, eikä aina odottaisi vaan tulevaa (huoh)!
Juu-u aika on lähtenyt kiitämään varsinkin lasten syntymän jälkeen.Vuodet ovat kuin silmän räpäyksiä. Ihania kuvia jälleen!
Onpas sinulla kaunis ruukku ;D itsellä samanlainen valkoisella kukalla
Lapsista ajan kulun kyllä huomaa..
kauniita kuvia.. tuo ruukku kyllä kaunis!
tutun näköiset tyynyt sinunkin soffalla.. tykkään niistä , samoin pieni koiramme joka niiden kuvia välillä kummissaan tuijottaa?
elämän ilot on joskus niin pieniä mutta parhaat muistot niistä juuri syntyy....
iltaterkuin päivi
Niin aika vierii...joskus kuin siivillä, itse sanoin aina lapsilleni , kun olivat muutaman vuoden iässä..muistakaa kaksi asiaa elämässä kiitos ja anteeksi..ovat mielestäni tärkeitä asioita. Toki paljon muitakin asioita heille opetin kun vähän varttuivat. Voin sanoa olen heistä hyvin hyvin Onnellinen.
Ihku sisilisko! Itsekin muistan lapsena miten odotin aina sitä tulee ikää ja saman huomaan nyt omissa pikkuisissani. Jossain vaiheessa aloin ajattelemaan, että tämä on se paras aika tuleekohan vielä päivä milloin haluan päästä ajassa takaisin. Sen verran täytyy tunnustaa, että toissa päivänä olin taas pitkän päivän jälkeen niin uupunut, että kadehdin lapsiani siitä että saavat olla lapsia, mietiskelin miten se tuntui ihanalle, kun oli kaikki valmiina.
Kauniita kuvia:)
Titta
Heissan!
Onnea esikoisen eskaritielle:) Se on tärkeä virstanpylväs pienen ihmisen elämässä:))
Sohva tyynyineen on NIIN kaunis ja harmoninen yhdistelmä että sitä pitää ihan kohta katsoa uudestaan:)
Pikkutuolit ovat myös suloiset:)
t.Marja
Jälleen yksi ihana uusi blogi blogistaniassa.
Ihanan viisaita ja kypsiä ajatuksia, mannaa sielulleni. KIITOS!!!
t: toisen eskarilaisen äiti (open mukaan kuulemma isompi harppaus kuin vuoden päästä kouluun siirtyminen)
Viisaita sanoja ja niin totta! kunpa jaksaisikin aina muistaa tuon hetkestä nauttimisen, eikä aina haikailisi lomaa, vapaapäivää, viikonloppua, ties mitä! Onnea eskarille ja äidilleen, meilläkin eskari alkoi kolmosella ja kyllä se tuntuu tosiaan isolta muutokselta äidistäkin.
terkuin
anne
Hei! Löysin ihanaan blogiisi ja mukavaan kotisi tunnelmaan "Punaisen torpan" kautta.
Aurinkoisia päiviä toivotellen!
Lähetä kommentti