Aivan ihastuttava kirja!

Heissan taas kaikille:)

Ajattelin esitellä tässä yhden ehdottomasti parhaimman kirjan jonka olen käsiini saanut:)) Ystäväni kautta liityin tyyli & koti kirjakerhoon ja sieltä valitsin tämän ihanuuden. Kun avasin ensimmäisen sivun, aloin tutkia kuvia ja lukea tekstejä, niin olin täysin myyty...Kirjoitan tähän muutamia katkelmia eri tarinoista.

Kirjan nimi on Kuningattaren kaupungissa. Se on yhdistetty sisustus-ja lifestylekirja, jossa esitellään toistakymmentä loviisalaiskotia. Jokainen talo on yli satavuotias, vanhin 1700-luvulta. Sisustus kertoo perheiden mieltymyksistä: on arvokasta antiikkia, kirpputoritavaraa, lasten ehdoilla elämistä, modernia mukavuutta ja ulkomailla työskenneltyjenvuosien muistoja. Toteutuneiden ja toteuttamattomaksi jääneiden unelmien ohella kirjassa kerrotaan rakkaudesta, hylätyksi tulemisesta, syntyneistä ja syntymättömistä lapsista, työstä, taiteesta,maailmanmatkoista ja perinnerakentamisesta.




SIUNATTUJA IHMEITÄ

"Talvisin keittiön suuri puulaari on täynnä polttopuita. Niitä on hyvä työntää aikaisin pakkasaamuna hellaan, jotta koleus kaikkoaisi pöydän äärelle kerääntyneen perheen ympäriltä.
Perhe syö villapaidat päällä ja paksut sukat jaloissa aamiaista, kunnes on aika lähteä yhdessä kouluun. Iltapäivällä palataan yhtä jalkaa vanhaan hirsitaloon, jonka kaikki neljä kaakeliuunia ja hella odottavat lämmittäjäänsä. Isän huhkittua kymmenisen minuuttia jokaisessa huoneessa palaa valkea. Öljykattiloita tai sähköpattereita perhe ei kaipaa, sillä elävä tuli tuoksuu, naksuu hauskasti ja huumaa kauneudellaan. Kauneus on elinehto, tietää äiti, koska rumuus tappaa. Siksi on aherrettava käsillä, nähtävä vaivaa ja rytmitettävä koko talo vaihtuvien vuodenaikojen mukaan. On askarreltava yhdessä lasten kanssa ja annettava heidän painaa käsiensä jäljet vihreään ulkoseinään. On kannettava pöytään kaikkein kauneimmat astiat, aseteltava pienet pitsiliinat keittolautasten ja matalien lautasten väliin ja muistettava, ettei mikään ole itsestäänselvyys. Ei tämä talo, eivät nämä lapset".

LEIVONPESÄN LÄMMÖSSÄ


"Nainen vilkaisee ulos ikkunasta ja näkee perheensä. Mies ja poika keskustelevat liiterin edustalla, miniä kyykistyy juuri kukkapenkin eteen ja lapsenlapsi juoksee pihan poikki kaksivuotiaan ehdottomuudella. Jos nainen pesisi näkemästään värit, hän katsoisi vanhaa suomi-filmiä. Valkoinentalo on voimakas, varjoja ei ole nimeksikään. Poika tummine hiuksineen on kuin Tauno palo, vierellä valkohapsinen isänsä. Tuonnempana näkyy Ansa Ikonen, hoikkvartinen miniä. Sitten leikkaus auringon kultaamaan pellavapäiseen lapseen.
jos nainen olis muutama vuosi sitten saanut päättää, tämä onni olisi jäänyt näkemättä".


YLIPAPPI AARONIN HAUTA

"Wagner katsoo kuin vastasyntyneet, sälytetty salaisella tiedolla. Sen korvista näkee, etteivät esi-isät ole susia vaan sakaaleita. Hieno afrikkalaisarabialainen koira oli hylätty hortoilemaan helsinkiläiseen lähiöön. Sieltä se napattiin kiinni ja vietiin eläiklinikalle kahdeksi viikoksi odottamaan, löytyisikö sille omistaja. Jos ei, se lopetettaisiin. Kun armonaikaa oli jäljellä vain kaksi päivää, tuli lapissa syntynyt mies, otti koiran, antoi sille nimen ja toi sen mukanaan Loviisaan, vuonna 1806 rakennettuun laivanvarustajan taloon. Mies hankki talon ohiajomatkalla, ystävänsä kehotuksesta. "Ota sinä tuo isompi, minä otan pienemmän". Talot ostettiin lainarahalla, ikään kuin vanhuuden varalle. Tai ainakin sen päivän, joilloin kulkeminen kyllästyttäisi".

NAPPI KOIRAN JOULUKOTI

"Porvariskodiksi rakennetussa empirekaunottaressa on ikuisesti samanlainen joulu. Jouluateria syödään sukulaisten kanssa, sitten avataan lahjat ja jouluyön tihentyneessä lämmössä luetaan kirjoja. Perinteiden noudattaminen on turvallinen, harkittu jatkumo. Siihen käpertyessä voi tuntea loksahtavansa sopuisan myötäileväksi ajan rattaistolle, joka jauhaa armotta tulevan menneeksi. Koti näyttäytyy kynttilöiden loisteessa ja kristallin välkkeesä suopeana. Sen kauneudesta on helppo iloita. Mieli viihtyy keisarityyliä uskollisesti noudattavien, peräkkäisten huoneiden värikkyydessä: ensin keltaista, sitten punaista ja lopulta vihreä, sammalmainen rauha. Mutta vanhojen talojen vaivaton kauneus on harhaa. Ne osaavat hurmata ja houkutella, vaikka olisivat miten vääriä ja miten huonossa jamassa tahansa.
Niin teki myös Loviisan talo. Se rakastutti pariskunnan itseensä ja herätti heissä pakahduttavan halun omistaa tämä ainutlaatuinen helmi. Silmä ei nähnyt vikaa, korva ei kuullut säröä. Mitä siitä etteivät he ymmärtäneet mitään vanhoista hirsitaloista, ikänsä pääkaupungin kerrostaloissa asuneet! Se oli harmiton sivuseikka onnen kukkuloilla".


Tarinat jatkuvat ja ovat todella mielenkiintoisia. Hankkikaa ihmeessä tämä kirja ja sen saa todella edullisesti (vain 3,90€) liitymällä tuohon tyyli&koti kirjakerhoon.
www.tyylijakoti.fi

Yritän saada tällä viikolla muutamia tuunailuja valmiiksi, kun on jo luvattu aikas kylmiä ilmoja ja ulkona pitää esim. maalit kuumentaa pois. Siitä tulee muuten niin kamala haju, ettei sitä ole hyvä hengittää. Mieheni hankkikin minulle oikein kunnolliset hengityssuojaimet. Työn alla on mummulastani tuotu vanha lipasto, jossa on muutama kaunis maalikerros;)

Oikein ihanaa viikkoa kaikille ystäville ja vierailijoille:)

Yöterkuin Hanneloore

PS. Tämäkin kirja on tosi ihana..