Hei kaikille pitkästä aikaa:))
Olen täällä heräilemässä pitkästä horroksesta. Minulla on ollut todella rankka talvi ja tuntuukin hienolta nähdä aurinkoa aina välillä.
Minun rakas vaarini kuoli marraskuussa sairastettuaan keuhkokuumetta pitkään. Oli raskasta jättää vaarille jäähyväiset koska hän on ollut elämäni yksi tärkeimmistä ihmisistä. Aina lähellä ja valmis auttamaan..Saimme kuitenkin jättää kauniit jäähyväiset ja se onkin tärkeää.
Valmistauduin jouluun suht iloisin mielin vaikka Vaarin menetys ja hänen puuttumisensa joulupöydästä kaihersi mieltämme.
Jouluaaton aattona sitten taas matto vedettiin jalkojeni alta voimalla. Pikkuveljeni (33v.) kuoli aivan yllättäen. Hän oli valmistautunut jouluun ja löysimme hänet lahjapakettien keskeltä kotoaan..Hän oli poikani kummisetä ja todella tärkeä meille kaikille. Tämä on ollut aivan hirvittävää aikaa minulle ja vieläkään en sitä tahdo uskoa todeksi. Rintaan sattuu, hirvittävä ikävä painaa ja puristaa..
Sydämessä palaa 33 muistokynttilää veljelleni.
Olen saanut paljon lohtua musiikista, jota myös veljeni rakasti..Tässä on linkki yhteen ihanaan kappaleeseen..Johanna Kurkela, Juurrun tähän ikävään.
Uskon vahvasti Jumalaan ja siihen, että meillä on nyt monta enkeliä pitämässä perheestämme hyvää huolta. Ehkä tämän kivun ja ikävän kanssa oppii elämään jonain päivänä. Nyt odotan kesää että pääsen juttelemaan orvokeilleni..
Hanneloore
24 kommenttia:
mukavaa kuulla sinusta vaikka oletkin kokenut ikäviä asioita ...
lämpimät ajatukset ja lohdutukseni sinulle<3
elämä koettelee joskus rankemman kautta, kumpa muistaisimme sen hyvinä päivinä...
aurinkoa ja voimia jokaiseen päivääsi,
lämpimin halauksin päivi
Sulla on ollut rankka talvi :( Hirveästi menetyksiä. Paljon voimia ja halauksia! Suruun jaksamisia!
Lämmin osanotto molempien läheistesi poismenon johdosta!Voimia.
Otan osaa suureen suruusi.
Yllattavat poismenot ovat varmasti vaikeimpia,kun niihin ei pysty mitenkaan valmistautumaan.
Osanottoni läheistesi poismenon johdosta.
Lämpöä kevääseesi ja paljon voimia!
Me emme voi käsittää, meidän ymmärryksemme ei riitä, olemme vain tuskassamme ja ikävässämme yhtä suurta kysymysmerkkiä. Voi, olet joutunut kokemaan kaksi menetystä. Siunausta ja voimia pyydän Taivaan Isältä sinulle ja läheisillesi, joiden kanssa surua jaat. Mitkään sanat eivät ota pois kipuasi, ikävääsi, mutta usko ja luota siihen,että hiljalleen suru muuttuu muistoiksi. Muistot rakkaistasi auttavat ikävään.
JAksamista arjen keskelle.
Osanottoni ja voimia sinulle ja perheellesi!
Osanotot suuressa surussasi! Nuoren ihmisen kuolemaa on niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Jaksamista sinulle ja perheellesi!!<3
Ihana huomata uusi päivitys:).
Kuljen aina rinnallasi surussasi.
Mutta olet vahva,vaikka sinua koetellaankin. Toivottavasti kesästämme tulee aurinkoinen ja lämmin.
Rakkaudella,Ystäväsi
Osanottoni suuressa surussasi.
Rakas ihminen säilyy aina muistoissamme.
Nyt on aika surun ja ikävän, ainoa asia mikä hieman helpottaa on aika, mutta ikävä säilyy aina se vain muuttaa hieman muotoaan.
Lämmöllä Jaana
Lämmin osanottoni!
Voimia ja auringon täyteistä kevättä sinulle ja perheellesi!
Sulla on ollut todella rankka talvi. Kovasti voimia sinulle ja lämmin osanottoni!
Lämmin osanottoni surussasi. Minäkin ajattelen noin, että ovat meidän suojelusenkeleinä ja jotenkin mukana, jollain tasolla. Olen menettänyt molemmat siskoni, toinen oli 3 ja toinen 24 vuotias. Surun kanssa oppii elämään mutta se vie aikaa ja paljon voimia. Toivon sinulle voimia ja uskoa ja kaikkea hyvää.
/Lena
Kiitos teille kaikille osanotoistanne:) Tuntuu hyvältä lukea osaaottavia kommenttejanne.
KIITOS!
Hanneloore
Sinulla on ihastuttava blogi ja olen miettinyt jatkatko sen pitämistä vielä, kun pitkään aikaan ei ole mitään uutta tullut. Ajattelin heti kun avasin blogisi, että ihanaa uusi päivitys, mutta se ei ollutkaan niin ihanaa kun luin sen. Nyt ymmärrän hiljaisen blogirintaman. Osanottoni suruunne, ja paljon voimia käsitellä menetyksiänne!
Voimia ja siunausta. Olet rukouksissani. Lämpimin ajatuksin Eija
Syvä osanottoni.
Iäkkään ihmisen kuolema tuntuu jotenkin luonnolliselta. Nuoren ihmisen kuolema tuntuu turhalta, "väärältä", epäreilulta. Suru ja ikävä ovat aina vahvoja.
Menetin 37-vuotiaan veljeni n. neljä vuotta sitten. Maailma ja Elämä repesivät kahtia, sen jälkeen ei mikään ole ollut ennallaan.
Isä menehtyi tapaninpäivänä.
Surussa vuosi on lyhyt aika. Ensimmäinen vuosi on rankin. Sure rauhassa. Anna surulle lupa, aikaa ja tilaa.
Voimia toivottaen
Heli
Usein olenkin käynyt kurkkaamassa blogiisi..miettinyt mitä sinulle kuuluu.., kiva kun olet jaksanut takaisin.*voimia ja haleja*
Voimia sinulle! Raskaita aikoja. Itku tuli silmään lukiessani menetyksistäsi.. Menetin itse äitini edellis jouluna. Eikä ikävä hellitä. Muistot onneksi säilyvät ja osaltaan tuovat lohtua.Herään vieläkin hetkiin jolloin mietin mikä merkitys tällä kaikella on, siihen ei vain tule vastausta.. Suru muuttuu osaksi elämää.Ihana kuitenkin että näät jo aurinkon valoa.Voimia ja jaksamista sinulle ja perheellesi.-Satu-
Osanottoni.
Hei Hanneloore,
Osuin taas pitkästä aikaa sun blogiin ... ja vaikkei me toisiamme tunnetakaan, lähtivät kyyneleet valumaan poskia pitkin kun luin talvesi tapahtumista ... Oikein lämmin osanottoni!!
Minä uskon vahvasti enkeleihin ja niiden olemassaoloon!! Uskon myös että meidän rakkaat jotka ovat siirtyneet 'toisiin ulottuvuuksiin' ovat aina läsnä, toiset meidän suojelusenkeleinä ja toiset taas muuten vaan 'mukana'. He ovat vain ajatuksen päässä ...
Toivotan sinulle paljon voimia, iloa, valoa ja rakkautta!!
t.Nona
Voi miten rankkoja juttuja. Osanotto suureen suruusi. Kovasti voimia ja uskoa tulevaan!
Otan osaa suruunne ison ja lämpimän halin kera! Voimia tuleviin päiviin, iloa, valoa ja kasapäin parantavia enkeleitä!
Otan osaa suureen suruusi! Olen ihmetellytkin mihin hävisit, jotenkin aavistin jotain tapahtuneen, mut en noi kamalia asioita :-(( Koita jaksaa, lähetän täältä virtuaali halauksen <3
Lähetä kommentti