sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kevättä ilmassa..




Kyllä on ihanaa kun kevät on tullut. Tuntuu kuin heräisin eloon pitkästä raskaasta horroksesta. Olen saamassa opintoni tällä erää päätökseen toukokuussa ja kyllä on mahtava tunne. Tunnen, että olen todella tehnyt kaikkeni. Elämässäni on tapahtunut niin suuria muutoksia muutaman vuoden sisällä, että on ihanaa kun elämä hieman rauhoittuu.
Aikuisena opiskelu ei todella ole mitään helppoa. Arvostan todella kaikkia, joilla on voimia ja sisua opiskella työn sekä lastenhoidon ohella. Työssä jaksamiseen vaikuttaa tietenkin paljon millaiset työkaverit ovat. Minulla on onnea siinä suhteessa, että minä todella nautin työstäni ja meillä on työpaikalla hyvä yhteishenki. Onneksi sain vielä aivan ihanan työparin itselleni;))Terkkuja!! Yksi iso asia on se, että elämäni on tosiaankin muuttunut. Elämänarvoni ovat tänään aivan erilaiset kuin muutama vuosi sitten. Olin joskus todella ulkonäkökeskeinen ihminen, hävettää oikein myöntää..Nyt osaan ottaa rennommin ja nautin siitä, että uskallan olla oma itseni ja sanoa mitä oikeasti haluan. Hiukseni saavat välillä olla hieman ylikasvaneet ja kulmakarvat rehottaa;)) Nuorempana sitä on helposti niin toisten vietävissä, että oma tahto ja elämä unohtuu. Uskon, että vasta kun on elämässä kohdannut myös vastoinkäymisiä, silloin ihminen on valmis kasvamaan henkisesti.

Sisustaminen on jäänyt todella vähälle, mutta jotain pientä olen täällä kotona tehnyt. Kuistin ruskeat kalusteet saivat valkoista pintaansa samoin kuin portaikko.



Eteinen ennen valkoista kasvojen kohotusta..







Eteinen pienen sutimisen jälkeen..


Tässä loppuun mielenkiintoinen Paolo Coelhon tarina. Siinä on minusta monta hienoa oivallusta.


Kertomus lyijykynästä



Poika katseli kun isoäiti kirjoitti kirjettä. Hetken katseltuaan hän kysyi:

"Kirjoitatko sinä juttua meistä? Kerrotaanko siinä minusta?"

Isoäiti keskeytti kirjoittamisensa ja vastasi lapsenlapselleen hymyillen:

"Kirjoitan todellakin sinusta, mutta tärkeämpää kuin sanat on tämä lyijykynä jota käytän. Toivoisin, että sinusta tulisi isona samanlainen kuin se."

Poika katseli kynää uteliaana muttei nähnyt siinä mitään erikoista.
"Tuohan on ihan samanlainen kuin kaikki muutkin lyijykynät!"

"Riippuu vähän siitä miten asiaa katselee. Tällä kynällä on viisi sellaista ominaisuutta, jotka sinullakin tulisi olla, koska silloin pystyt aina elämään sovussa maailman kanssa.

Ensiksi: Voit tehdä suuria tekoja, muttet saa koskaan unohtaa, että kulkuasi ohjaa käsi. Sitä kättä kutsutaan Jumalaksi, ja Hän johdattaa sinua oman tahtonsa mukaan.

Toiseksi: Väliin joutuu keskeyttämään kirjoittamisen ja käyttämään teroitinta. Kynä kärsii siitä hieman, mutta sen jälkeen se on terävämpi. Opi siis sinäkin kestämään pientä kärsimystä ja kipua, koska ne tekevät sinusta paremman ihmisen.

Kolmanneksi: Lyijykynässä on se hyvä puoli, että virheet voi aina pyyhkiä pois pyyhekumilla. Pidä siis mielessäsi, että omien virheitten korjaamisessa ei ole välttämättä mitään pahaa, vaan se on jopa tärkeää siksi, että pysyisi oikealla tiellä.

Neljänneksi: Lyijykynässä ei ole tärkeää sen puinen ulkokuori vaan sisällä oleva grafiitti. Pidä siis aina tarkkaa huolta siitä, mitä sisimmässäsi tapahtuu.

Ja lopuksi kynän viides ominaisuus: Kynästä jää aina jälki. Samalla tavalla sinunkin tulee muistaa, että kaikesta mitä teet elämäsi aikana jää jälkiä, joten ole tarkkana kaikissa teoissasi."



Ihanaa kevättä kaikille jotka täällä piipahtavat!

Terkuin Hanneloore:))

7 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Ihania kirjoituksia. Olen niin onnellinen, että sinä olet tullut elämääni ja sinulta saan varmasti paljon sisältöä myös omaan elämääni.
Halauksin Paula

Maija kirjoitti...

Todella ihana ja raikas muutos eteiseen :)

Kirsikka... kirjoitti...

Kivat keväinen postaus!
Kyllä maalilla saa paljon muutosta aikaseksi!
Hyvää, iloista kevättä!

-N- kirjoitti...

Ihanaa kevättä myös sinulle...uskon, että kynäsi on jättänyt kauniita jälkiä useiden elämään :)

Anonyymi kirjoitti...

huhuu, missä olet???

Anonyymi kirjoitti...

kevättä ilmassa ja nyt jo syksyäkin, mutta sinua ei vain näy ei kuulu...

Anonyymi kirjoitti...

Voi kun oli kaunis toi kertomus lopussa! :) Paljon asioita jotka olis hyvä muistaa!